Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

This will be translated in to English as soon as possible!

Ote Nepalin matkapäiväkirjasta

Tiistai 16.6. Mera La-solan Base camp (n. 5350m)

Tänään raahattii
n koko humppaorkesteri Mera La-solaan ja pistettiin pystyyn perusleiri. Lämpötila oli ylös tultaessa välillä hirmuisen kuuma kun aurinko heijastui lumesta. Aamulla ennen lähtöä näin kun vastapäiseltä vuorelta lähti liikkeelle iso lumivyöry, joka jyrisi alas laaksoon asti. Ääni oli kuin ukkosella. Toinen vyöry lähti hetkeä myöhemmin, mutta se oli piilossa vuoren toisella puolella. Jangbu sanoi että ei syytä huoleen, Meralla ei ole isoja lumivyöryjä sen muodon takia, siellä on vain paljon railoja!?! Kai se sitten on jollain tapaa parempi asia...

Mera Peak on ymmärtääkseni Nepalin toiseksi suosituin trekking peak heti Island Peakin jälkeen. Sesonkiaikana rinteillä on kuulemma kiipeilijöitä jonoiksi asti ja Mera La-sola on täynnä telttoja. Nyt täällä ei ole ketään...ei yhtään telttaa meidän lisäksi, vain lunta ja täysi hiljaisuus. Mera Peak on siis yksin meidän!

Lämpötila teltassa on nyt juuri sopiva oleskeluun ja levyttelyyn. Kundit kärrää jatkuvasti teltan ovesta sisään jotain juotavaa, teetä, kaakaota jne. Näissä korkeuksissa pitää toki juodakin paljon nestettä. Haittapuolena on se, että kaikki juotu tulee alta aikayksikön ulos toisesta päästä. Jatkuvaa kusihätää lukuun ottamatta olo on hyvä, ruokahalu taas aika nollissa, muuten ei valittamista.

Keskiviikko 17.6. yläleiri n. 6000m

Suomi alkaa pikkuhiljaa valmistautua juhannuksen viettoon ja minä valmistaudun lähtemään aikaisin huomenaamulla kohti Mera Peakin huippua. Noin 6-kilsassa siis ollaan ja olo on ihan jees. Pirun kuuma täällä teltassa on loikoilla kun aurinko porottaa. Matkalla yläleiriin oli myös upea sää, kuumaa toki, mutta tuskaa lievittivät maisemat: Cho Oyu, Ama Dablam, Nuptse, Lhotse ja Everest. Kuvia tietty napsin kuin paparazzi konsanaan.

Jännitys alkaa tiivistyä, lähtö leiristä kohti huippua on kello 3 aamulla, koska silloin lumi on todennäköisimmin kovaa ja helpompaa kulkea. Ei voi kuin toivoa hartaasti että sää on hyvä huomennakin.

Railoja oli tänäänkin reitillä, mutta niistä selvittiin ilman suurempia ongelmia. Huono sää voi meidät huomenna pysäyttää tai tosi syvä lumi.

Yläleiri on tämmöisellä kivisellä tasanteella, eli juuri teltan kokoisilla paikoilla. Tuuli pääsee puhaltelemaan vähän joka suunnasta ja välillä tuntuu että koko teltta on lähdössä lentoon.

Maskottini Veikka-nukke lähtee tietty huomenna mukaan kohti huippua...

Torstai 18.6. Yläleiri - Huippu - Khare (4900m)

Kello 8.35 Nepalin aikaa saavutimme Jangbun kanssa Mera Peakin huipun 6654m! Lähdimme leiristä kohti huippua kello 3.15, siis oli pimeää ja vain kelmeä puolikuu valaisi vuoristoa (otsalampun lisäksi). Kuljimme koko matkan köysistönä, koska niitä Jangbun lupaamia railoja oli runsain mitoin. Veikka-nukke tosiaan kulki mukana huipulle ja Jangbun ilme oli näkemisen arvoinen kun tempaisin sen repusta ja kysyin josko voisi ottaa pari kuvaa...

Kiipeämään lähdettiin 3.15 ja huipulla oltiin 8.35, joten odysseia kesti 5h 20min. Lumi oli aluksi kovaa, mutta heti auringon noustua se alkoi pehmentyä ja hidasti matkantekoa jonkin verran. Paluu yläleiriin puolestaan tapahtui 1,5 tunnissa. Yläleiriin saavuttua lähdettiin saman tien kohti Kharea (4900m). Eli pientä jalantappoa taas. Perillä Kharessa nälkä oli mieletön ja paistetut perunat hävisivät lautaselta alta aikayksikön...

Nassu sai tänään aurinkoa ihan tarpeeksi ja koska aurinkolasit piti olla päässä koko ajan lumisokeuden estämiseksi, on tuloksena ns. pesukarhuilmiö. Siihen päälle vielä törkeä t-paita- ja lippalakkirusketus ja vuorikiipeilijäglamour on valmis. Niin coolia porukkaa että.. :)

©2018 mariann - suntuubi.com